Ne haaveet

Ne haaveet ei päästäni

läpi näy,

päivä taas iltapäivää

kohti laiskana käy.

Mies lippalakkinsa

alla ujouttaan piileksii.

Joskus arasti pienen

hymyn luoda uskaltaa.

Muuten mies,

hattunsa alla

piilossa osaa murjottaa.

Pysähtyi minun junani,

asemallasi jäädä

vahingossa kai sain.

Se oli silloin kai

hetki lauantain.

Hiljaisuutta,

ennen kuutta,

kysymyksiin vastaillen.

Pelokkuutta aivan uutta,

mykkyyttä kai kuuntelen.

Olen niin kuin piilosilla,

näkymättömissä ;

siinä valokeulan valon

alla. Muille olen

näkyvissä, sulle

pelkkä kujakissa.

Maaliskuuta odotanko,

sitten aidan päältä näyn,

kuuta kohden lemmenlaulun

mouruamaan valittavasti käyn ?