Tunteet kauneimmat
voin tulkita
vain omin kyynelin.
Kuule sulho kun minä
laulan,
laulan niin kuin
laulujoutsen.
Lemmestä luritan,
laulun rakkaudesta
rajattomasti ääntäni
korotan.
Äänen ilmoille lasken,
immen ilmattaren.
Meren seireenien
kuoron,
ulos päästän.
Sulle lauluni
kertosäkeet
säästän, ilon ilmoille
vain kerran päästän.
Kalevan
kansanpoluille,
nykyaikaan sovittelen,
soinnut suloäänen.
Äänen ilman yli
kantavan,
virran vietäväksi
antavan.
Kynnä Seppo Ilmarinen,
kynnä kyinen pelto,
niin minä olen omasi.
Olen tytär Louhen
hento.
Äitini loihtii kyllä
kyitä
lisää, ennen kuin
saapuu
talvinen sää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti