Pyhäselkä

 Kohtapuolin jäätyvä pyhäselkä,

 katsoo suruvaipan läpi lehdetöntä rantapuistoa,

 
 ja ruskean kaislikon rippeitä.

 Kesällä me uitiin tuollakin rannalla,

 talsittiin sen kivisellä sannalla.
 Nyt vesi on jo liian kylmää,

 en uimareita enää rannalla nää.

 Veneet vedetty on jo talviteloilleen.

 Vesilintujen valtakunta on lähtenyt etelänmatkalleen.

 Ei kuulu ulapalta lokkien tirskunta eivätkä muutkaan äänet,

 ne kaikki ovat jo tulevan talven
 jalkoihin jääneet.

 Vuosikymmenet vierivät pois,

 runoni muokkautui virran mukana,

 alku sen oli pienen tyttösen.

 Niin kuin vesi ja aika kiveä silittää,

 niin elo toisinpäin meille uurteemme

 aikaan saa.

 Palaan taikaan se nuoren tyttösen,

 muistan ajan raskaan niin,

 raskaamman kuin nyt.

 Olen kypsynyt, kasvanut paljon niin,

 hukkunut joskus kyyneliin.

 Myös naurusta joskus vuotaviin.