Kuun kraatterissa nukkuu
se villikissa. Silkkisissä
viiksissä vikisee se
tuuliviiri
jossa pyörii kuunhiiri
hopeanvärinen.
Ääni hiiren,
on kuin hunajaa,
jota mehiläiset
herkkänä kerää.
Kohta kissa herää,
venyttelee hetken,
etsii kultaista
auringonkerää,
jota voisi käpälissään
pyörittää.
Silkkisen kureliivin
sitten ylleen nyörittää,
vieterihiirtään
hetken pyörittää.
Sitten aika on
suuren kuutamon,
luoda taikojaan.
Luoda aikaa maan,
saada laulamaan,
nuo suuret kollit
maaliskuun.
Aidallaan jo istuu
kollikissa unelmissaan,
nimeltänsä Jukka-palmu.
Lippa-lakki silmillään,
kuvaamassa musiikkia
filmillään.
Eiköhän tämä otos
jo, riitä lisää tulee
niitä kuutamoisia öitä,
tehdä näitä lemmentöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti