Hän oli komea,
vastustamaton.
Minä vain tuijotin,
katseemme kohdatessa
värisin kuin haavanlehti
viimeisen hallattomantuulen
vietävänä.
Minä tunnen,
minä elän,
sisälläni virtaa
viimeisen hehkuvan laavan
vuolas vuo.
Elokuu intiaanikesän
vielä sieluuni tuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti