Lammen pinnalta poimin
lumpeen.
Se mieleeni tuo sen tunteen,
miltä tuntuu, kun täällä
ikuisen
nuoruuden lähteellä
päiväpäivältä
vanhenen.
Mä sulle kymmenen runoa
saatoin päivässä
kirjoittaa.
Oli raskasta olla runoilijan
muusa,
se toi oikeuden murjottaa.
Sinä vuosia myöhemminkin,
päivittäin muistut mieleen.
Ei ole helppoa unohtaa vanhaa
rakkauttaan,
ei sitä koskaan voi kokonaan
pois sammuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti