Translate

torstai 2. elokuuta 2012

Kun jälleen saapuu ilta


Kun jälleen saapuu ilta, elämässä levonhetki lyö.
Minä päivistäni taas helmen nauhaan pujotan,
niin teen se uudelleen, ja uudelleen kunnes
tunnen viimeisenkin säkeen elämäni helminauhasta pois katkeavan.
Koskaan murehtinut en ole päivää yöksi tummuvaa:
En päivää, joka jäi jo aikaportin taa, en päivää tulevaa. Ylväin suorin ryhdein kuljen vain,
sitä viimeistä päivääni kohti vaeltain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto