Taas saapuu pimeys,
sulkee meidät huoneisiin.
On aika mennä levonmaahan
uinumaan.
Taas siiven alle enkelin
nukkumaan.
Niin taas yö koittaa,
huoneeni hetkeksi hiljenee.
On suljettuna kansi
pianon sen,
josta soitin
viimein kauniin sävelen.
Nyt lasken tämän päivän
esiripun alas,
huominen taas saa
nostaa ylös sen.
En tahdo päättää
päiviäni säälinkyyneliin.
Kaikkeni jo tässä
elämässä mä annoin.
Kaiken heikkouteni,
elämä uhrialttarillesi
eteesi , näkyville kannoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti