Jätkät jahtaa vain
digitaalidaamia,
oikeasta ei ole vuosiin ollut
hajuakaan.
Jossain päin Suomea,
missä virtuaaliaallot leijuu
ilmassa.
Ujo nainen kiertelee,
kaartelee virtuaaliaalloilla.
Haluaisin sinut edes sinut
nähdä
oikeasti. Virtuaaliaallot,
kun keinuu
ilmassa.
Päälleni puettu on
ujoudenhaarniska,
kiinni jäin sen uumeniin.
Pois peltipurkistani
tahtoisin,
ulos ulapalle kalastamaan.
On se outoa, kun ujous
pyörryttää,
haluaisin olla rohkeampi.
Villi ja viisaampi, kuin
vuoripurojen
vapaana uiva sampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti