Minulla on runonluojan
siivet,
voin niillä lentää kauas
pois.
Minä nauran niin kuin
yksinäinen onnellinen
nauraa vain voi.
Sielussani hymirakkauden ,
odottaa toista
viulusoittajaa.
Joka päivieni hetki
on minulle aina
ainutkertainen.
Runous asuttaa aution sieluni,
muuten olisin tyhjä tila,
jonka voi täyttää
manipuloimalla
maailman pahuutta täyteen.
Minä menin sijoiltani
onnesta, siitä jo,
kun viereesi istua sain.
Se oli joskus ilta
perjantain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti