Ehkä jossain eksyksissä
löydän tämän tieni toiseen
ihmiseen.
Aina elämä vie minut
seikkailuun,
jota tajua koskaan kai en.
Olet tähtenä siellä taivaalla
jossakin,
minä olin se hän,
joka rakasti sinua
pienestä pitäen.
Minä olin se Molla
kanssasi kuutamolla.
Synnyin silloin maaliskuuhun,
jälkeen yli vuosikymmenen,
siitä silloin,
kun sinä synnyit.
Silti tiemme joskus
leikkasivat
hetken toisiaan.
Rakastimme elämää,
niin kuin isännät ehkä
loisiaan.
Lämpö rinnan, liike ranteen,
niillä piirrän nimesi
taivaankanteen.
Elämässä maanpäällä sinä
tulit tutuksi tuskan joka
ikisen,
muistan sinun otsan
tuskanhikisen.
Minä vielä täällä maanpäällä
vielä hetken vikisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti