Kierrän kuin yöperhonen,
liekehtivää kynttilää.
Minä usvaksi muutun,
sinuun unohdun.
Yö piilottaa minut
varjoihinsa saa.
Rakkaus joskus
sammua saa,
ehkä vielä kerran
saan rakastaa.
Syksy saapuu,
putoaa lehdet puiden
kuolevain.
Kävelen ohitse
tuon suihkulähteen,
jossa vesi kuohuaa.
Loputon päivien virta,
joskus tiensä päähän
käydä voi.
Katkaisin kahleeni,
nainen kyselee
josko mies sinkku
olla vois.
Ei vastausta
mistään saa,
miehellä ei ryhti riitä
siihen, että
kysymykseen
aina vastataan.
Kiellän rakkauteni,
en suostu sitä,
edes itselleni
myöntämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti