Silmä sekä sielu,
loputon nielu,
luoda elämää.
Kantaa sisällään
sydäntä sykkivää.
Se on jotain,
varjoissa sotain,
lisäännymme.
Lisää tykinruokaa,
herrat kansalle nyt
huokaa.
Iranin naisista rohkein,
miehistä komein,
voi laulaa kuraojan
karaokessa surkeimman
äänen. Hunnun alle
tukahtumaan jääneen.
Sodan jaloissa matka
kotiin on liian pitkä,
pakolaisleirien mustat
varjot. Ne ovat matkallamme
koti, jossa ei ole sijaa
rakkauden asua.
Ei paikkaa rakentaa kotia,
ja te kansan pahat päättäjät
rakastatte vain keskenänne
sotia.
Totta!
VastaaPoistaVaikuttava runo!
1000 runoa blogissani tuli täyteen, nyt tuntuu et alkaa hiljaiselo olla päällä. Viime kuussa yli 100kpl nyt tässä kuussa jo 88kpl.
VastaaPoistaOllaan syksyksyssä.