Olin juuri oppinut pyyhkimään kyyneleet,
kun lisää loukkaat, lisää niitä teet.
Suru painaa kaulallani, kuin myllynkivi,
en pääse siitä koskaan ehkä yli.
En koskaan enää tahtoisi sinua nähdä näillä
maailman teillä. Täällä ei ole sijaa langenneilla
enkeleillä.
Tänään suru letittää hiukseni olkapäille, solmii
päänahkaa kiristävät palmikot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti