Translate

tiistai 29. lokakuuta 2013

Jokainen aamu

Jokainen aamu, jokainen päivä jää historiaan.
Minä en sinua kanna, en anna enää minua satuttaa.
Puen ylleni suruhunnun, kunnes on aika mennä mun.
Päässäni laulaa mustien enkeleidenkuoro,
ne kärsimättömänä odottavat, aikaa , ja paikkaa
tilaisuutta, vääryyttä vastaan tietä taistelemaan.
Sinä et koskaan pois minun sielustani mennyt,
olet siellä suolana kirvellyt. Hiekkana aivojeni rattaissa
jatkanut ikuista kiertokulkuaan. Se liikaa sattuu,
olet niin kuin musta Raamattu, täynnä pirullisuutta.
Etsimässä hetkistäni heikkoa päivää, milloin
voit täysillä iskeä taas. Silloin niskassani ajan impi,
lujaa kirkuen huohottaa. Joskus olen pienen hetken
heikkona sinuun, ja äitimaa itkee, ja nauraa.
Idättää kauraa, kyy siihen peltoon povelleen
sanojesi seasta salaa luikahtaa.

Minä olen miettinyt meitä, vertaillut ollaanko
piruja, vai enkeleitä? Siihen kysymykseen en koskaan
vastausta saa. Taas on syksyinen myrsky, se
sydämeeni iski, kuin jäinen myrkky, ja jatkaa tuhoamistaan.
Silloin minä en naura, itken kuin muovin alla idätetty
pääsiäiskaura. Sinä myrskyyn myrkkysi annat lentää,
tuuli taas minut etsii, kaiken pahan päälleni antaa.
Silloin taivas putoaa, ja minä alle jään, olen niin kuin
klovni murskatuin haavein, itken ja nauran.
Aika hyppääs silloin ulos uomistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto