Äitimaa kietoi lapsensa valkeaan lakanaan.
Myrskytuulet merellä vaahtopäitä pimeässä
yössä kuohuksi aaltojenpäälle vain nostaa.
Sydämeni valittaa, kuin tuulessa heiluvat
ruosteiset saranat, irti sielustani kaikki
rakkauden sanat pois lentävät tuulen mukaan.
Hän vihalla minun sisimpäni surmasi,
se raiskatun rakkauden tunne ei katoa kai milloinkaan.
Miksi näin kiinni sinuun minä jäin, sinä
kiduttajani ,rakkauteni surmaaja aina mielessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti