Kuinka paljon yhdet laulunsanat voikaan lohduttaa.
Sisälläni piinaa ikävä sammumaton ,se kestää siihen
asti kunnes sisältäni pois kaikki elämänvalo katoaa.
Tuuli jo syksyksi kääntyi, minä villapaidasta teen lämpimän
lohdukkeen.
Vaalean punaisia Roosanauhoja,tahtoisin löytää sen
parantavan polttoraudan.
Millä viimeinenkin syöpäsolu pian tuhotaan, se paha
ilkeä sana syöpä, siinä on liikaa kärsimistä, likaa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti