Sisälläni tuskaa tuottaa muslimien mustakivi.
Odotan tapahtuvaksi, jotain elämää suurempaa.
Istutan Saharaan sen riisinjyvän, odotan ihmettä,
kuin kuuta nousevaa. Jossain:” seesam aukene”,
taikasana saa ihmeidenportit aukeamaan.
Menen eteenpäin taas, vain tuuli kantapäilleni
rauhantunteen saa. Hän sai minut kaipaamaan,
taas on mielessäni enemmän, kuin laki salliikaan.
Kesä syksyksi vaihtui taas, talvea päin lokakuu
saa maapallon kallistumaan. Minä nousen etelään
vievään junaan. Sisälläni Helsinki helinää
aikaan saan, on aika tullut matkustaa, nousta
junaan pois kiitävään. Sydän liikaa odottaa,
kaipaus kaarisillan turhaan taas rakentaa.
Kuinka saada riisinjyvä, kuivassa Saharassa kasvamaan ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti