Hurmoksen keskellä, paha vakoilee , konekivääri
valkoisella leskellä. Numero numerolta aika vaeltaa.
Julmurit, siviilejä konekiväärein, kemikaaliasein
tulittaa.
Historia täynnä julmia tarinoita, menneiltä ,
tulevilta , kuolevia, eläviä.
Tänään ehkä pelätään, vapistaan joukossa hullujen kera
hurmoksen.
Tuliliemi tappaa taas, sisko joko ammuit minun
veljeni. Missä
on minun miekkani, missä kilpeni. Villi huuto
karjahtaa,
taas ollaan me kuin karjaa, joka joutaa teuraaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti