Surun sinisen yötuuli häähunnuksi hiuksilleni
lennättää.
Sielussani palaa yötaivaan punainen lyhty.
Majakka haaksirikkoisten merellä hohtaa kelmeää
valoaan.
Viimeisen kerran puhallan sammuvien tunteiden
hiillokseen. Viimeisen runoni yön varjoille lahjoitan.
Tahdon tanssia unohduksen kanssa häävalssin
kauneimman.
Nyt, jos olisitko minulle hän herra Mirandos?
Pukisit päällesi sen juhlapaidan valkean, minä sinulle
silkkisolmion
silloin lahjoitan. Käteesi tartun, ja kuun sakaralla
istutaan.
Ollaan hääpari, ikuisia valoja vannotaan. Sen jälkeen puet
minut toogaan, silkkiseen lakanaan. Silloin minä
tartun sinun
kiinteään miehen pakaraan. Lusikkaan me vaivutaan
sen poutapilven alle, missä paikka on ikilevon
humalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti