Translate

torstai 3. lokakuuta 2013

Viimeisen kerran

Surun sinisen yötuuli häähunnuksi hiuksilleni lennättää.
Sielussani palaa yötaivaan punainen lyhty.
Majakka haaksirikkoisten merellä hohtaa kelmeää valoaan.
Viimeisen kerran puhallan sammuvien tunteiden
hiillokseen. Viimeisen runoni yön varjoille lahjoitan.
Tahdon tanssia unohduksen kanssa häävalssin kauneimman.
Nyt, jos olisitko minulle hän herra Mirandos?
Pukisit päällesi sen juhlapaidan valkean, minä sinulle silkkisolmion
silloin lahjoitan. Käteesi tartun, ja kuun sakaralla istutaan.
Ollaan hääpari, ikuisia valoja vannotaan. Sen jälkeen puet
minut toogaan, silkkiseen lakanaan. Silloin minä tartun sinun
kiinteään miehen pakaraan. Lusikkaan me vaivutaan
sen poutapilven alle, missä paikka on ikilevon humalalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto