Translate

tiistai 22. lokakuuta 2013

Elämää

Pienet pirut nurkissani kiukusta pihisevät.
Niin kuin kuuman kiukaan kivet veden osuessa kihisevät.
Silmäni ovat tottuneet jo tähän hämärään.
Ruumiini on se vanhatalo, joka pikkuhiljaa lahoaa,
julkisivusta rappaus pois tippuu, aika pikkuhiljaa katoaa.
Elämä se oli joskus  tyhjä paperi, nyt en siinä enää
paljoa tyhjää nää. On tänään taas jäätäväaamu, joka
kylmänkukkia ikkunaansa osaa piirtää, minun on aika kirjoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto