Aamu hiipi jostain yläkerrasta,
jälleen valon nähdä saan.
Aina rattaissa on yksi kapula,
joka ajanliikettä oudosti ohjailee.
Sisälläni mielipaha, polttaa, kirvelee.
Ei se tunne millään nopeasti ohi mee.
Ei mielenkiinto ikävästä tunteesta
pesäeroa kai tee, on sisälläni kiristävävanne
sen kourissa jopa graniitti hikoilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti