Vaarantuntu sydämessäni hypnoottiseksi
heilurinliikkeeksi ajatuksiini asettuu.
Elämäni onnellisin aika se valui ohi,
putosi lusikasta kuin vetelä kiisseli.
Muutos surullinen, se on oikukas, ja pirullinen.
Kukaan ei tahdo tulla viereeni, ei kukaan voi
lohduttaa.
Suruntunnelma on sisälläni hyytelöksi tiivistetty.
Fiilis epäluuloinen, ja toivoton,
jo sai mieleni ikuiseen paniikkiin.
Lakanoissani yksinäisyys aamuyölle
pyöriin niin, saaden kirjailijan siipirikkoisen
kyyneliin.
Vapaudellani ei ole mitään arvoa,
harhaista aikaa, on tyhmää pyörittää
kuin rukousnauhaa sormissaan.
Miten elämästä enää kertoisin, kun otteen siitä jo
irrotin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti