Sinä sanoit että minulla on linnunlapaluut, ne täytyy
esiin saada
kunnolla näkyviin
selästäni, että opin kunnolla lentämään.
Rakkautta rintaan, vahingossa raapaisit, olin se kuiva
tulitikkutyttö
syksyn sylissä, yönpimeydessä piilossa näissä
maailmankylissä.
Lokakuu lohdutusta yksinäisille, Mustasta pörssistä
tiskin alta myy.
Minä hukkasin sen alennuskupongin viimeisen, silti ota
minut syliisi.
Kietoudun kiinni sinuun, paljon on myönnettävä, että
ei olla kuin
öljyä, ja vettä. Vaan ne magneetit, jotka vetävät
toisiaan puoleensa.
Sisälläni kokko palaa lokakuussa muilta salaa, sinua
suutelen.
Ylläni tähtitaivas, ja lohduttaa lentävien lehtien lokakuu,
missä on hän
mies naurusuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti