Tulinuolia pimeässä

Sorrow in the middle of the put, scramble.
This journey of life is forced to pass through to the end,
point around the November darkness, wind heartbroken.
I'm afraid of the dark, there is an eye-friendly lurking.
For me, the summer was left with only empty float, I'm totally lost.
Can the feeling of emptiness met by one, it's a bit hollow
hanging over, and boom it around me.
Is it always beautiful, it's a lose.
The following days are lulled into space, the stars swinging on a swing in my thoughts.
Oh my God opens the space for me the darkest window, thick velvet curtains.
Enter your friend by my side, who with dancing tango under the stars.
Fire arrows are in the dark inside of the feelings of longing,
yet invitingly swinging my hips.
What are you doing this loneliness? Someone might be able to stop.


Surun keskellä vastaan panen, rimpuilen.
Tämä elämänmatka pakko kulkea loppuun on,
kohta ympärilläni on marraskuun pimeys, viima lohduton.
En pelkää pimeässä, siellä on silmiä ystävällisiä vaanimassa.
Minulle jäi kesästä jäljelle vain tyhjä matkakassa, olen aivan hukassa.
Voiko tyhjyydentunteen täyttää jollain, se onttona
leijuu, ja kumisee minun ympärillä. 
Onko aina kauniimpaa, se jonka kadottaa.
Alla avaruuden päiväni uinuvat, tähtitaivaan keinussa ajatukseni keinuvat.
Oi luoja avaa minulle avaruuden mustimman ikkuna, paksut verhot samettiset.
Anna vierelleni ystävä, joka kanssani tanssii tangoa tähtitaivaan alla.
Tulinuolia pimeässä ovat sisälläni kaipuuntunteet,
vielä kutsuvasti heiluvat minun lanteet.

Minkä tälle yksinäisyydelle teet? Joku pystyy sen ehkä lopettamaan.