Auki revittyjä arpia, hierot niihin suolaa.
Enempää ei voi satuttaa, katkeruuden kalkki
maustaa suolan kirvelevän.
Käännät kaikelle tärkeälle välittämiselle selän.
Tunnen turhuudentorin läpi tuulen tuovan
tuoksun, satuttavan, imelän.
Elämä, kuin kuollutta kaislikkoa,
meiltä varastettiin oikeus rakkauteen.
Annan pääni painua, kyynelille oikeuden valua.
Ei itku auta, kun kaiken menettää, ei elämiseen mitään
halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti