Raotellaanko sielunsaloja, vannotaanko lemmenvaloja?
Minä en halua sinulta mitään armopaloja. Rakastan
aivan liikaa, yritän kovasti sitä piiloon salata.
Näyttelen edessäsi tunteetonta matikkaa, katiskasta
karannutta.
En anna rakkaudelle valtaa, se ei saa minua nurin
enää kampittaa, minä jaksan kyllä tätä salaamista
jatkaa.
Liikaa menetettävää, turhaa rakkautta tunnustaa,
kannan sitä piilossa lukitussa matkalaukussa.
Avaimen viskasin kauan sitten jo pois, murtaa laukku,
ainut
keino tunnustaa rakkaus olla kai vois.
Pelaan aikaa, heikkoa hetkeä, kaikki yritän maton alle
piiloon lakaista. Pidän sieluni kiinni, en juuri laske
edes tätä
tunnetta edes unelmiini. Liian paljon menetettävää,
vihaksi voi taas hetkessä muuttua tunne tää.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti