Translate

tiistai 29. lokakuuta 2013

Myrskyn kourissa

Viimeiset syksynlehdet myrskynkourissa,
armottoman suurissa, tuhoavissa.
Vilpilliset ilmanimmet, tanssivat,
hyllyvät jalkojensa alla, kaikki suomättäät, rimmet.
Pettyneet peloissansa kuin ihmissudet silloin ulvovat.
Niskassani tunnen kylmät kalmakourat,
kohta on asennettu Suomenmaahan kaikki roudat.
Sinä piileksit kavaluuden takana, yhä huopaat, soudat.
Synninsiskot talven alta keräävät pois kaikki sisiliskot.
Aivoni ovat kuin valjastamattomat kosket,
iskee suurten sanojen tulva. Se kelluttaa minua
aivojeni ulapalla, on laituri karannut rannastaan.
Minä sillä kellun , sanat saartavat uupuneen kirjoittajan.
Olen vankina viiden vilkkaan lauseen välissä, pilkku,
ja piste siellä täällä. Unensatamassa luistelen jäisten
kliseiden päällä. En löydä maailmasta palelevasta,
häntä joka pysäyttäisi tämän sanojeni myrskyn.
Toiset onnen löytävät, ja maailma heille hymyilee.
Minä olen se hän, joka hukuttavien sanojen suossa
turhaan lymyilee. Ei ole edessäni tyyntä, ei myrskytöntä
ulappaa.


@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto