Etsijän tiellä kauneuden voimakaskaipuu.
Varteni myrskyjen keskellä joustaen taipuu.
Olen minä sellainen keväinen taipuisa pajunvitsa.
Syksyn sylissä hetkisen huokaan, olen uuvuksissa.
Soittaen hallattaren kannelta, ennen kuin routaan
saadaan koko Suomenniemi.
Yöllä oli otsallani Kuutaren kultainen diadeemi,
hohtaen kilpaa tähtienlailla. Niin minä neitonen
yön yli uneksien elin , olin maailman muilla mailla.
Aamun helisyttäessä tiukujaan, minä herään,
heitän runooni sanan taikka kaksi, odotan
lauantain lastuja riemukkaammaksi.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti