Päässäni kirkuvat linnut Hitchcockin,
niiden meteliin heräsin.
Kaikki irronneet höyhenet langenneen enkelin keräsin.
Aamu on surullinen, ja minä liian melankolinen.
Suru suurin saappain tallaa sormilleni,
minä luovutan tähtenä tämän murhenäytelmän.
Pelko peittää tämän päivän harmaan,
minä olenko se klovni joka heittää veivin, niin varmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti