Kaiken menettänyttä, viimeisen toiveensa
tuuleen karannutta naista ei voi kukaan rakastaa.
En enää kanna kortta siihen onnen kekoon,
en pysty mihinkään ahertajien ihmetekoon.
Minä vihaan sinua, koska särjit minun sieluni.
Ovat satakielet sielussani vaienneet,
on jäljellä vain niiden raadot, joista tuuleen
irtoavat höyhenet. Minun ruumiini, se on kuin
pahanoita, joka kirjoittaa kliseisiä tarinoita.
En anna anteeksi sinulle milloinkaan,
kerran sitä kokeilin, sinä tulit ja särjit minut
taas tuhansiin sirpaleisiin. Nyt ei ole jäljellä
muuta kuin viha sinua kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti