Yö kietoi minut mustaan samettiin,
en ylös jaksanut edes kirjoittamaan
nousta, vaikka menninkäisten kanssa
unettomuudesta valvottiin.
Tänään on Sadun nimipäivä, lunta
tullut tupa tulvilleen. Minä unessani
linnun näin, se sisälle pyrki minun
yksinäiseen huoneeseen.
Tänään voit törmätä, naiseen tuhansia
runoja luoneeseen. Sointula ehkä sinne
tänään matkaani teen. Joskus runoni
ovat pelkkää sanojen, sointujen helinää.
Minä taivalla en toisten vaattein, en vaella
toisten leivin. Minä kirjoitan kai siihen asti,
kunnes pois heitän sen elämää pyörittävän veivin.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti