Sen kesän kukkien tuoksun kätkit salaa hiuksiini.
Sielustani tunnen pahan, ja hyvyyden jälleen käyvän
valtataisteluaan. Aika on marraskuuhun hiipiä hetki
kerrallaan.
Minun tähteni se tänään kirkkaana loistaa, joukossa
parittomien, minä repliikkejäni vielä kirjoitan.
Joskus kaipuu, ja suunnaton ikävä sitä rakkautta pois
karkaavaa kohti
käsiänsä ahneita kurkottaa.
Lepotauko luonnon kiertokulussa , se sisälleni saa
vellovan liikkeen.
Minä keinun ajan akseleissa, se saa hiukseni
heilumaan.
En ole vain se taivaan epämääräinen tähdenlento.
Oman pienen jälkeni tänne maanpinnalle jättää saan.
Minun osani ajannäyttämöllä, on olla lammas mustin
vaattein.
Kirjailija, eriskummallinen, omin periaattein.
Paperilyhtyjä, tammikuussa me kirjoitettiin. Olin
piruntusinassa,
se kahdestoista, ja tuli sisälleni syttyi pieni tähti,
sanoi nyt loista.
@ TANNINEN SATU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti