Minne hukkasin lanttuni hallinnan?
suru puseroon livahti, siihen valkeaan.
Sanakin vielä negatiivisuutta, niin kalloni halkeaa.
Byrokratia, se on hallitseva mafia.
Ajatukseni lähtivät lentämään, halki tuulten jäisten.
On jälleen aika yönpimeydestä aamuun nousta,
on hetki ajatusten itsepäisten.
Minä unisena virittelen aamunjousta.
Tänään saapuisiko hän, joka maailmastani
tekisi siedettävän. Tahdon uuden ystävän,
joka ei minua ristiinnaulitse, ei tallaa kynsillein
Tahdon ylös nousta ,tästä upottavasta melankolian
suosta.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti