Matka mittaamaton

Jotain siitä vanhasta rakkaudesta

säilyi, jotain siitä vihastakin

yli jäi.

Tänään kuljen yksinäni,

vain itseni kanssa käsikkäin.

On niin tai näin,

en ketään tunne vierelläin.

Kannan ruhjeita sielussani,

riekaleita muistoistani.

Tänään lokakuun aamussa

värjöttelen.

Päiviin niihin onnellisiin,

on matka mittaamaton.

Eikä nainen menestyvinkään

koskaan ajatuksiaan kiinni saa.

Ne karkaa pois,

jonnekin aivojen sopukoihin

katoaa.