Helliä sanoja

 Helliä sanoja vain,

 mä sinulta, odotin; hain.

 Löysin vain sinun itsesäälisi lain,

 se ravisti orpoa sydäntäin.

 Sirpaleet, ne kuka liimasi taas kohdalleen,

 sai korjattua palapelin särkyneen.

 On pelissäni vain haamut eilisen,

 se sinun pelikuvasi on tuskanhuuto

 eilisen.

 Sinun itsesäälisi,

 se raapaisi mun sieluain,

 ja arvet eilen taas aukeamaan sain.

 On ajatusten yksinäisien nyt joukko,

 suuri surunvankilan mustaloukko.

 Jos ystävyyttä odotin,

 ja kaiken kauneimman taas pois

 karkotin.

 Oli sammuneet kirkkaat lyhdyt silmistäni mun,

 usko, toivo, rakkaus,

 ei jäljelle nyt jäänyt,

 kuin kylmä säälimätön tunne tää.

 Nostan siivet ylös,

 nyt ilmaan nousu alkaa saa,

 kiitorata huomisen,

 taas mua odottaa.

 Jätän pois jo itsesäälin,

 sekä haamut eilisen,

 ja siipeni kantaa ylös ilmaan

 nostaen.