Yönluodolla

Yönluodolla sammunut majakka.

Titanickkini upposi pohjaan,

pelastuslauttani turvassa.

Ujon miehen kosinta,

viimeinen ponnistus

löytää joku rinnallensa kulkemaan.

Millä oikeudella vastaan ei,

sillä totuudella,

toinen minun sydämeni vei.

En ole myytävissä maallisella

mammonalla.

Näiden tähtien alla ikuisuus

valuu sormieni välitse,

karkaa äärettömyyteen.

Olet liian viisas naiseksi,

sanoo minulle mies,

kosintansa jälkeen.

Minua ahdistaa,

sillä minä en voi olla

hänelle yöluotonsa majakka.

Aamutähti hänen otsallansa,

olen se seireeni karikoissa.

Laulullaan lumoava nymfi,

tanssimassa partateriensä päällä.

Jokelassa outo nainen

ojentaa minulle patarouvan,

se on yhä taskussani.

Jatkan tätä päätöntä

matkaa parittomana

heinäkuu niittää

kypsää viljaa.

Nyt vaikenen, olen hiljaa.