Minä uskallan olla
se ihminen,
joka sinua rakastaa.
Vaikka maailma on
sinut tuominnut.
Sinut kätken
uniin kauniisiin,
asut sisälläni niin,
ettei kukaan sitä
tietää voi.
Olet päivä, ilta,
yö, ja aamunkoi.
Voimaa siitä vain
mä saan, kun voin sua
salaa maailmassani rakastaa.
Olen unelmoinut
miehestä, niin komeasta,
niin oudosta.
Olen unelmoinut,
majakasta,
sekä luodosta.
Kalliosta vahvasta,
meren myrskyisen keskellä.
Me seisotaan yhdessä
merirosvolaivan yli
olevalla lankulla.
Viimeistä hetkeä kohti,
joku niskaan hengittää.
Haluan vain sinua rakastaa,
muttet jaksa lakata pelkäämästä
lankullasi tasapainoilet.
Olet minun sielussani ääni,
joka huutaa ikävästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti