Ilta painuu unenlehtoon,
sinut uniini kutsun kulkemaan,
että kanssasi unelmassani
elää saan.
Mua sädekehä pääni päällä
tänään kovin kiristää.
On rinnallani kivipaasi
suuren maailman tuskan
rakentama se on.
Nainen kuin avoin portti,
aina saranat levällään.
Taskussaan pata-akkakortti,
surusta suuresta muistuttaa.
Putoaa kyyneleet pilvien mustien,
ne on itkua
äitimaan tuskien.
Olen oman kiirastuleni nyt
maailmaani luonut,
ei se meille rauhaa anna,
kun liekit kantapäillä nuolee,
En pakoon pääse bensan
tuleen heittäjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti