Me rakastelemme hetken

Me rakastelemme hetken
 kiihkeästi äännellen,

 en silloin enää ole ihminen
 Niin kuin suurin kiihko voisi
 maailman suistaa radaltaan.

 Sun kätes etsii rakkautta
 haparoiden ihoani pehmeää.
 Minä niin kuin pelkäämättä,
 autan sua tien nirvanaan löytämään

Kertosäe:
Kuinka paljon täytyy ihmisen rakastaan.

että maailma voisi kantaa kahta ihmistä

omalla radallaan.

Vasten tummaa rakkauden uumaa,
tahdon tämän hetken ponnistaa,.
Niin kuin huuto teurastetun oinaan,

kevään huutoon vastaa minun huutoni.


Niin ovat vuodet lyöneet
tatuoinnit meidän kasvoihin.
Melkein huomaamatta myöneet
uskon murheisiin.

Silti kaikin voimin
sua rakastaa tahtoisin.

Sinä minut äänelläsi lumosit,

olit minun oma seireeni.

Kertosäe:
Kuinka paljon täytyy ihmisen rakastaan.

että maailma voisi kantaa kahta ihmistä

omalla radallaan.

Vasten tummaa rakkauden uumaa,
tahdon tämän hetken ponnistaa,.
Niin kuin huuto teurastetun oinaan,

kevään huutoon vastaa minun huutoni.