Kaunotar aiheuttaa supinan,
kun paikalle saapui hän.
Veretön nainen,
vuosi vuodelta kauneutta
uhkuu.
Luonto rakkautta tuhlaa,
kauneus se yksinäisyyttä
vain kuljettaa mukanaan.
Ei ketään rinnalleen saa
kulkemaan.
Ei hän vanha nainen
vielä ole jäähtynyttä laavaa.
Loputonta kirvelevää
rakkauden tuskaa,
hän kantaa sisällään,
kuin vuotavaa haavaa.
Suomen kesäyön
yksinäiset melankoliaa
kantavat mukanaan.
Aikaa on siitä on,
kun nuoruus teki
hehkuvan kokon
sisälleni palamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti