Päivä

Päivä hiipii hiljalleen,

iltaan tieni käy.

Perhonen lentää

hetken sen,

kun kesätuuli

yli nummen käy.

Kukkien luona mehiläinen,

mettä kerää.

Yli nurmikon minun

varpaani vapaana

kengistä kulkea saa.

Nyt tahdon luonnonlapsen

lailla,

alasti luonnossa vaeltaa.
Yli niityn sen,

mi kätkee suuren rakkauden.

Itken rannan kaislikossa,

yksinäisyyttä elämän.
Aurinko kaikkein tärkein

on, vain hetken kestää

lentokin sudenkorennon.

Olen kuin tunteellinen siili,

piikkikuoren alla,

piilossa murhemielin

rannan ruohokasan alla.
Minkä tunteillensa mahtaa,

kun rakkauttaan hukkaan

heittää saa.
Olen tunteideni vankilassa,

eikä missään ole sopivaa

avainta vankilaan.