Ollaan kuin lumottu kansa
polvillaan.
Jotkut mekkaan päin
kumartaa,
toiset ristiä suudella saa.
Ristiretkellä elämänmerellä,
soudetaan huovataan, kansalla
rakot sormissaan.
Vahvimmankin tahdon
saa joku asia murtumaan.
Maapalloa joukkotuhoasein,
saastein, myrkyin tahallaan
me tuhotaan.
Eu-n touhuista kuorossa,
kiistellään, ja uhotaan.
Rakastuin tähän renttuun
maailmaan, vaikken koskaan
uskovan käyvän näin.
Nyt maailma maataan tässä
tuhonarkussa sylikkäin.
Maailma sun valtavan
tohvelin alle jäin,
on ylös päästävä
ilmaan lentämään.
Pappi sanoi meille joskus aamenen,
olin lapsivaimo maailman,
tossun alla itkin niin.
Nukahdin öisin katkeriin kyyneliin.
Seitsemän kuolemansyntiä vaanii
minun kannoillain,
oi armahda minua elämä,
sinun tohvelisi alle kiinni jäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti