Aikaa on siitä,
kun huntuni heilui
kirkkokäytävällä.
Silti aiheutan vielä haloon,
markkinoilla elämän.
Vanha nainen mietteisiinsä vaipuu,
viimein tahtoon kohtaloon taipuu.
Seuraa sanojensa polkua
joskus hieman katkeraa.
Herään tänään,
nousen jaloillein.
Niin kuin mantraa,
muistelen vanhaa vihkikaavaa.
Laulu enkelikuoron tänään
päässäni haikeasti soi.
Suomenmaan juhlavasti siunaamme,
emme suostu mistään murtumaan.
Hautajaiskulkueessa kannan
seppelettä suurta,
se ystäväni haudalle taas tänään
lasketaan.
Kuljen surunportaikkoon,
lippu puolitankoon tänään nostetaan.
Kukat jotka hautaasi lasken,
ne on luvut vuosista
yhteisistä, jotka vihkivalat
meillä kestää sai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti