Taas herää idän neitonen,
ja kielellään soi sanat rakkauden.
Ne hän runoksi kirjoittaa,
tai uuden laulun ehkä luoda saa.
Taas uusi aamu on,
päivä edessämme uusi arvaamaton.
On kiirastulet sieluani
monesti jo nuolleet,
on unessani läsnä
monet ystävät kauan
sitten kuolleet.
Päivä nousee sylistä pimeän maan,
aamun uuden taas nähdä saan.
Käyn ajanrattaissa taas pyörimään,
ne vinhaan vauhtiin saa elämän,
kun sanojani kuin mantraa aina
ylös kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti