Yö tähdelliseen siniseen
samettiin pukee taivaankaaren,
kauniiksi verhoaa.
Kun sametin verhoama taivas
kutsuen loistaa,
niin silloin saa toista rakastaa.
Tämä hetki yön,
sytyttää valot sillankaarienkin.
Olen niin tunteellinen,
runoillani maalaan
maailmaa, on sinistä
mustaa purppuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti