Patajätkä

Kerran kesässä elämä

käsistä ulos räjähtää.

Polttaa rakkaus polttaa,

kesäilma polttaa,

yönkuumuus

hetken voi pään sekoittaa.

Taas en huomaa vuosieni

juoksua, kesäyö

sotkee ajatukseni.

Sydämeeni astuu

kaunis patajätkä,

korttipakkani täysin

sekoittaa.

Sielustani hän pokeripeliänsä

pelaa, voitolle en ehkä

tässä elämässä jää.

Tunnen suurta ikävää,

minua ehkä pelottaa.

On sanani hukassa,

sydämeeni suljen säkeet nää.

Nousen kohti päivää heräävää.