Tahtoisin

Tahtoisin viedä sinut pyhään labyrinttiin,

sormeesi pujottaa sen kahleen tinaisen.

Ei järjellistä langanpäätä missään,

väsymys aivokoppaani ehkä taas kiristää.

Oi jospa voisi joskus pieni unenhetki,

aivojani hetken piristää.

Yli galaksin unessani hetken lensin,

kuljin kanssasi sitä pyhää umpikujaa.

Vei uni eteenpäin meitä hetken liian lujaa.

Oli siitä onnen aika, kuljimme käsikädessä

suurta valoisaa kujaa.

Jos kuulet tämän viestin,

toivon vielä et hetken saan sua yhä rakastaa.

Yli merten sekä vuorten viestini kulkee,

on jossain meillä ehkä yhteinen rakkauden maa.

Yö, kun poistuu yltä Suomenmaan,

valvon yksin, olen idän neitonen.

”Kuuntelen laulua rakkauden:

Oi miksi ei tule noutamaan,

tuo prinssi uljas sadunihmemaan….”