Perhoset vatsanpohjallani,
aloittavat valssin,
keijun sädekehä päätäni
kiristää.
Voisit anteeksi taas antaa,
mykkäkoulusi lopettaa,
minua hetken piristää.
Hänen silmiään en pysty
unohtamaan,
ne loistavat aina
haaveissain.
Hänen piirteitään en pysty
vastustamaan,
hän lumoaa minut aina
yhä uudestaan.
Maa jatkaa kiertokulkuaan,
akselinsa yli se kierähtää.
Milloinkaan en vain kuvaasi
mielestäni pysty poistamaan.
Käy uutta päivää kulkemaan,
alla tämän taivaan,
paisteessa auringon.
Jalkani kantaa kevyesti
eteenpäin,
vaikka kaipaus polttaa
sisälläin.
Sua kaipaan niin,
jää muistot kiinni eilisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti