Kaipaan lempeää tuulta
tänne taistelukentälle.
Minut pikkuhiljaa pohjaan
poltetaan.
Hiljaa, kaipaan, suren ikävöin.
Mua kaivaa suru,
melankolia miekallaan
paloittelee päiväni
silpuksi siivuttaa.
On hennoilla harteillaan
raskasta kantaa,
tätä taakkaa kumaraan
painavaa.
Tahtoisin vain keveänä vetten päällä
sudenkorentona liitää
päin poutapilviä kiitää.
Sateen alta pois,
jos siipeni vielä
jaksaisi kannattaa.
Huominen poudan jos meille
jostain tuoda vois.
Tuulet lempeät luokseni
tulkaa, viekää tämä
suru, sekä melankolia kauaksi
pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti